torstai 1. helmikuuta 2018

PLANTAARIFASKIITTI

Oli kevät 2013. Aloitin kunnolla lenkkeilyn ja kirmasin juostenkin menemään. Ai että se tuntui hyvältä viillettää pitkin metsää kahden koiran kintereillä. Sitten alkoi pikkuhiljaa hiipien tulla kipua kantapäähän. Kipu oli ensin rasituksessa. Sitten se alkoi olemaan jo jokapäiväistä vaikkei juoksulenkillä ollutkaan käynyt. Lopulta se oli niin pahaa kipua, että joka aamu herättiin siihen, kun jalan iski lattiaan niin sata salamaa löi kantapäästä pohkeisiin. Kymmenien lääkärikäyntien jälkeen sain diagnoosin - plantaarifaskiitti. Suomennettuna se siis tarkoittaa jalkapohjan kalvojänteen kiputilaa.


Jalka kuvattiin ja siellä oli myös selkeenä lisäbonuksena muodostunut jo luupiikki. Aloitin työfyssarilla käynnit, oli kotijumppailua ja milloin oli kokonaan ihan juoksukieltojakin. Sitten kipu katosi, kutakuinkin samoihin aikoihin kun tulin raskaaksi.

Nyt sitten, vuoden 2017 keväällä se alkoi taas. Pikkuhiljaa, ja selkeästi sen aiheutti se, kun aloitin taas työt ja jalkojen päällä seisomiset. Ostin jopa uudet työkengät, mutta ei se vienyt ongelmaa pois. Kesä hujahti ohi, syksyllä oli tarkoitus mennä työlääkärin kautta viemään uudelleen tätä jalka-asiaa eteenpäin. Kävikin kuitenkin niin, että työsopimus loppuikin "yllättäen", palasin sorvin ääreen kuuden viikon poissaolon jälkeen. Mulle sanottiin etten valitettavasti sen tauon takia kuulu nyt työterveyden piiriin, mikä osottautui lopulta ihan bullshit puheeksi. Mulla oli nyt viimeisin työpätkä marraskuusta tammikuuhun asti, ja vuodenvaihteen jälkeen mä havahduin että ei perkele, tätä kinttua sattuu päivä päivältä vaan enemmän.


Mä valvoin taannoisena viikonloppuna yövuorot ja siinä jalkakivun sykkiessä menin nettiin ja varasin lääkärille ajan. Yövuorojen jälkeen klenkkasin Terveystalon vastaanotolle, ja heti kun lääkäritäti katsoi mun jalkoja niin hän sanoi että "on suoranainen ihme kuule, että oot voinu tämmösillä jaloilla töitä tehdä." Toinen jalka oli huomattavasti turvoksissa, ja täti kun painoi jalkapohjasta niin hyvä etten pissannut alleni. Osui ja uppos heti oikeaan kipukohtaan.


En nyt ihan saanut sitä apua ja opastusta mitä olisin toivonut. Vähän särähti korvaan, kun lääkäri kysyi miltein kätellessä että tuikataanko sinne kortisonipiikki. Kieltäydyin tästä, jo sillon viitisen vuotta sitten olin ottamatta sitä niin ajatus sen laittamisesta tälläkään kertaa hirvittää. Kaikki ei sitä piikkiä osaa pistää oikeaan paikkaan, ja kantapäässä kun on rasvapatja niin mikäli siihen piikillä pistää niin se tuhoutuu. Niinkuin ilmapatjakin. Rasvapatja ei uusiudu, ja sen tuhoaminen aiheuttaakin sitten uudenlaiset hermokivut ja -säryt, niin eeheihei ei kiitos. Ja mun mielestä on peräti vähän hölmöä pistää piikkiä, se vie oikein laitettuna juu kivut ja säryt hetkellisesti pois.. mutta eihän se poista sitä syytä, mikä aiheuttaa kivut ja säryt.


Nyt mun hoitokeinoina on ollut mahdollisuuksien mukaan jalan lepo, burana 800mg on kaapissa mikäli kipu yltyy niin kovaksi, että sitä on kipulääkkeillä helpotettava. Työfysioterapeutilla kerkesin kaksi kertaa käymään ennenkuin työsopimus loppui. Kotona oon tehnyt ahkerasti venytyksiä ja rullaillut tennispallolla jalkapohjan alla. Pohkeethan mulla on ä-ä-r-e-t-t-ö-m-ä-n kireet. Tänään kävinkin hieronnassa ja niitäkin urheiluhieroja runno ja kovaa. Mulla myös kertyy jostain syystä nestettä alaraajoihin, nimenomaan pohkeet pöhöttää nesteestä harva se päivä.

Nyt mua alkoi kiinnostamaan vyöhyketerapiassa käynti, oiskohan siitä apuja? Nyt mielelläni otan kaikki vinkki vitoset ja kertomukset vastaan teidän plantaarifaskiitti jaloista ja millasia hoitokeinoja ootte niihin saanu? Onko vyöhyketerapiasta kokemuksia?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti