PÄIVÄ TUKHOLMASSA

Sormet ovat syyhynneet päästä kirjoittelemaan, mutta ollaan oltu pojan kanssa kotona kipeinä laivareissun jälkeen. Pojan menoa ei yhtään hidasta mikään pieni lämmönnousu tai yskäräkäisyys. Voi kun miltein kadehdin niitä lapsia, jotka röhnöttää viltin alla sohvalla tuijottaen flegmaattisena televisiosta Pikku kakkosta kun ovat kipeitä. Meillä meinaan mennään ja kovaa, oltiin kipeitä tai ei.

Lähdettiin tosiaan päivä Tukholmaan risteilylle sunnuntaina Silja Serenadella. Mukana meillä oli ystäväpariskunta Mikkelistä ja tietenkin pikku T, joka on mun kummipoika. Meidän pojalle tohdin kertoa tästä matkasta perjantaina kun hain häntä päiväkodista. Siitä asti meillä hoettiin enemmän ja vähemmän, että millon mennään, joko tänään. Sunnuntaina vihdoin, kun lähdettiin ajamaan Helsinkiä kohti niin ei poika mitään päiväunia malttanut edes automatkalla nukkua. Kyllä huomasi, että 3v. odotti kovasti laivalle pääsyä!

Olin varannut meille Promenade -hytit, edelliset reissut  kun ollaan aina katseltu hytistä merimaisemaa niin nyt ajattelin saada vähän vaihtelua tähän. Loppujen lopuksi voisin sanoa pitäväni enemmän siitä merimaisemasta ja valoisuudesta, mutta poika taas näytti viihtyvän enemmän tuijotellen kävelykadun ihmisvilinää.

Ensimmäinen ilta menikin tutustuessa laivan tarjontaan, ja suurimman osan ajasta vietettiinkin lasten leikkipaikalla. Siitä on kyllä annettava iso plussa! Älyttömän iso leikkipaikka tällä Silja Serenadella - oli kaksi erillistä pallomerta, puolapuut kiipeilyyn, pelikonsoleita, piirrustusnurkkaus, legoja. Leikkitilasta löytyi myös Spice ice jäätelöbaari!. Etukäteen mietinkin, että miten poika tulee vinkumaan joka välissä jäätelöä ja otin selvää että siellä ei valitettavasti ole meille tarjolla kuin toffeen makuista soijapohjaista jäätelöä. Koska maitoallergia. Lopulta menikin sitten niin ettei meidän tarvinnut yhtäkään jäätelöä ostaa, poika ei tuntunut edes huomaavan koko jäätelöbaaria muilta tohinoiltaan. Eikä tää äitikään kerennyt siellä tötteröitä salassa syömään. Yhden kerran harkitsin ottavani siitä herkkua, mutten antanut herkkuhiiren voittaa tällä kertaa. Laiva keinui niin kovasti, että oli jo semisti huono-olo, siihen vielä kun olisin jäätelöä suuhun laapannut.. ught.

Aamulla herättiin jo ennen seitsemää, kiitos tämän elävän 3v herätyskellon, ja suunnattiinkin Buffaan aamupalalle. Ajattelin, ettei jouduta ruuhkasta siellä kärsimään, kun niin aikaisin sinne suunnattiin, mutta kyllä moni muukin oli jo tiensä sinne löytänyt. Kuitenkin sai suhteellisen rauhassa käydä jogurttinsa ja nakkinsa siellä syömässä. Buffan tila oli sen verran iso, että ihmiset eivät joutuneet olemaan sellaisessa ahtaassa sumpussa. Aamupalastakin on annettava iso kiitos, oli tosi monipuolista ja maittavaa! Lapsellekin löytyi kaurajuomaa ja allergioidensa puitteissa syötävää ihan hyvin.

Laivan kaartaessa satamaan tämä ryhmä rämä lähtikin seikkailemaan paikallisella metrolla kohti Tukholman keskustaa. Ei meillä mitään määränpäätä tai tiettyä juttua siellä ollut mitä ja missä käydä, muutamat kaupat pyörittiin läpi poikien urhoollisesti seuratessa meitä. Ulkona ilma helli meitä, oli vain pieni pakkanen eikä tuulenvirettä juuri ollenkaan. Käveltiinkin ihastelemaan kuninkaanlinnaa ja siitä vanhan kaupungin tunnelmaa. Vanhasta kaupungista löydettiin kahvila, Cafe Nova, mistä sai aivan järisyttävän hyvää piirakkaa! Siis really, meni heittämällä top 5 kärkeen. Kannattaa käydä kyseisessä kahvilassa, mikäli Tukholman vanhassa kaupungissa pyöriskelee!

Tällä kertaa oltiin ajoissa laivassa, hehhe. Meillä on Senjan kanssa ollut pieni ”tapa” olla viime tippaan laivassa sisällä tai vaihtoehtoisesti viime kerralla myöhästyttiin sitten koko lähdöstä. Esimerkiksi pari vuotta sitten lähdettiin keväällä viettämään viikonloppua Tallinnaan ja kaiken helppoisuuden myötä otettiin semmonen matkapaketti, joka sisälsi bussikyyditykset Tampereelta Helsinkiin ja takaisin. Bussi tuli mukana Tallinnaan ja kuski matkalla vielä muutamaan kertaan painotti, että Tallinnan päässä lähtöpäivänä pitää tuoda ajoissa tavaransa parkkipaikalla seisovaan bussiin ja siinä sitten saa kuulla ohjeet miten & missä nähdä bussi Helsingin satamassa. Me näppärät tytöthän oltiin myöhässä, huomattiin kello vasta SuperAlkon kassoilla ja päästettiin parit ärräpäät tulille. Ei auttanut muuta kuin juosta päätä pahkaa kohti satamaa, ja se satama oli tottakai SuperAlkolta katsottuna se siellä kauempana oleva. Siellä me keväisessä paahtavassa auringonpaisteessa juostiin takit ja olkalaukut olalla, vuorotellen raahaten kaljalaatikoita kärryssä. Uskokaa tai älkää, sataman parkkipaikka oli autiomaisen tyhjä. Juostiin tuhatta ja sataa sisälle. Päästiin porteista leimattua itsemme terminaaliin vain muutamia sekunteja ennen kuin aika loppui. Oltiin siinä laivassa viimeiset matkustajat, jotka otettiin sisään. Mutta oltiin myös ensimmäiset, jotka pääsivät ulos. Siitä on meidän sanonta ”laivas vika, laivast eka” tullut. ;) 

Tämä tosin ei pätenyt viimekertaiseen tyttöjen reissuun, tällä kertaa MegaStar lipui silmien ohi, ahhaha. Tai jos ihan tarkkoja ollaan niin ei se ohi lipunut. Tiukkis Matkapoikien täti ei vain enää päästänyt meitä porttien läpi, kun oltiin 10sek myöhässä siellä. Really, 10sek! Noh, se on oma tarinansa se ;) 

 Reissu oli ihan mukava irtiotto arkeen, mutta kyllä se energioitakin söi. Kyllä uni maistui tiistai-iltana jo miltein kahdeksan aikaan ja ah, niin mukavassa ja omassa sängyssä! Väsymyksen lisäki sain jonkinmoisen vatsapöpön kotiin vietäväksi ja sitä on nyt jatkunut koko viikon ajan. Mietittiin voiko se olla siitä laivavedestä? Pesin sillä vaan hampaat, kaksilahkeiset ei käyttäneet ollenkaan sitä vettä ja ovat ollet ihan fine. Voiko sitä laivavettä käyttää, uskallatteko te käyttää tai jopa mahdollisesti juoda sitä?