Mun ensimmäinen omistusasuntoni on täällä Tampereella, kaksitasoinen kolmio rivitalosta. Tästä riittää paljon kirjoitettavaa, asunto osoittautuikin jo heti muuttopäivästä lähtien rakennusvirheiseksi möröksi. Luoja tietää mitä vielä voi tästä painajaisesta tulla paljastumaan. Taloyhtiössä on seitsemän asuntoa ja kaikista vikoja löytyy, emme ole ainut asunto, mutta valitettavasti yksi niistä huonoimmista.
Loppuvuodesta 2015 kirjoitettiin nimet paperiin asuntokaupoista, siitä piti alkaa ihana elämä ensimmäisessä omistusasunnossa, Tampereen kasvavalla ja hyvämaineisella alueella. Vaan allekirjotettiin itsemme loputtomaan painajaiseen, maanpäälliseen helvettiin suoraan sanottuna.
Keväällä 2015 pistettiin Nokialla sijaitseva Teron kaksio myyntiin. Sinne oltiin rakennettu meidän yhteinen koti, se oli pojan ensimmäinen koti minne hänet synnäriltä kannettiin. Alue oli mukava ja rauhallinen, naapurit mukavia. Asunto oli kiva, oltiin sitä rampattukin. Vikana vaan oli, että se alkoi käymään meille kolmelle (plus siihen aikaan kaksi isoa koiraa) liian pieneksi. Olohuoneeseen ei olisi mitenkään saanut laitettua sänkyä, sekin kävi mielessä. Huone oli sen mallinen ettei olisi ikinä saanut onnistumaan saamaan sinne sänky + sohva komboa. Harmi.
Asuntonäytöillä kävi alkuun paljon porukkaa, mutta jostain Nokialaisesta syystä se ei mennyt kaupaksi. Kesällä päätettiin pitää myymisestä taukoa. Kokoajan katsottiin Etuoven tarjontaa, Tero varsinkin oli mieltynyt uudiskohteisiin. Meillä kerkesi olla niin Nokialta kuin Ylöjärveltäkin asunnot varauksessa, mutta jouduttiin ne vapauttamaan kun oma asunto ei liikkunut mihinkään.
Loppuvuosi 2015 lähestyi, meillä oli taas syksystä saakka ollut asunto myynnissä. Asunto keräsi kyllä pällistelijöitä, yleisönäytöillä oli aina porukkaa ja yksityisnäyttöjäkin sovittiin. Niihin tosin joskus jätettiin törkeästi tulematta. Alettiin olemaan jo lopen kyllästyneitä siihen rumbaan. Päätettiin, että vuodenvaihteen jälkeen vedetään jälleen kerran asunto pois myynnistä ja koitetaan keksiä säilytys- ja asumisratkaisuja siellä kaksiossa. Muistan nekin pimeät illat, kun piti lähteä räntäsateeseen lenkille klo 19 aikaan, kun oli yksityisnäyttö tulossa. Poika huutaa vaunuissaan, kun olisi ollut jo valmista kauraa yöunille. Ulkona on pilkko pimeätä ja kylmyys pureutuu luihin ja ytimiin, koirat märkiä. Odotan ulkona, että puhelin soisi ja kerrottaisiin, että voisin palata sirkukseni kanssa lämpimään kotiin. Kerrankin sain värjötellä lähemmäksi kahdeksaa siellä ulkona, asunnosta kiinnostunut oli pyörinyt ja hyörinyt miltein tunnin asunnossamme. Yritin toiveikkaasti siellä pimeässä ja märässä syysillassa ajatella, että ei se mitään vaikka kestää, kyllä tää vielä tuottaa tulostaan. Vaan ei, tämäkin yksityisnäytön illasta varannut kaveri oli lopulta nurissut välittäjälle kuinka tämä asunto on väärällä puolella kaupunkia. Siis voi v'ttu... miksi sitten edes ylipäätänsä tuli ja käytti meidän kaikkien aikaa turhaan?
Joulukuussa, viimeisellä yksityisnäytöllä se sitten tärppäsi. Täyttä hintaa ei saatu, takkiin jo siitäkin vähän tuli. Mietittiin, että nyt myydään kun kerrankin on joku tämän ottamassa. Asuntokaupat syntyi ja samaan aikaan palloteltiin kahta uudiskohdetta mielessämme. Toinen oli Nokialla, toinen tämä nykyinen asunto täällä Tampereella. Mulla varsinkin oli suuri hinku päästä sieltä Nokialta pois. Tampereella olisi varsinkin mun ja Teron työt, mahdolliset koulut, kavereita, omat vanhemmat. Vaan olisihan sieltä Nokialtakin näppärästi päässyt näihin kaikkiin. Autolla ja bussilla, niinkuin aina ennenkin. Joku vaan Nokiassa silloin tökki ja pahasti.
Asuntonäyttö Tampereen Vuorekseen. Meillä oli yksityisnäyttö, jota tuli meille kiinteistövälittäjä Kiinteistömaailmasta näyttämään. Sillon ei vielä oltu alettu tätä meidän A-taloa rakentamaan, mutta päästiin B-rakennuksen neliötä katsomaan. Hienohan se oli, halusin ehdottomasti tänne. Muistan kuinka välittäjä kehui rakennuttajan maasta taivaaseen. Ovat ennenkin myyneet hänen kohteitaan, kuinka hän rakentaa priimaa ja on helppo asioida hänen kanssaan. Kumma kyllä, en allekirjoita itse jälkimmäisiä sitten ollenkaan. Muistan, kun kysyttiin kiinteistövälittäjältä tietääkö tämä sitten käyttääkö rakennuttaja ulkomaalaista työvoimaa vai suosiiko suomalaista. Suomalaisia kuulemma, tässä puhui kyllä kirkkaasti paskaa niin että korvat heiluivat. Työmaallahan oli ilmeisesti ollut kavereita niin Virosta kuin Puolastakin. Noh, lopultahan alkoi vahvasti tulemaan tunne, että tämä välittäjä ja rakennuttaja olisivat jotain tuttavia entuudestaan, ehkä tää oli vähän semmonen hyväveli verkosto minkä loukkuun sitten uitiin kuin ahvenet konsanaan. Varmaksihan mitään tämmöistä en voi sanoa, mutta sen sanon etten enää ikinä asioi kyseisen Kiinteistövälitysfirman kautta tai varsinkaan kys välittäjän.
Tammikuussa 2017 muutettiin pois myydystä asunnostamme ja siirryttiin Nokialle kerrostaloon vuokralle. Meidän talon Tampereella oli määrä valmistua kesäkuuksi. Johan siinäkin sitten tuli viivästyksiä, millon oli rappauskoneet rikki ja millon oli työntekijöillä lomia yms. Kävimme muutamia kertoja työmaalla katsomassa meinikiä ja asunnossa sisälläkin. Tällöin itsekin kiinnitin huomiota siihen, että työmaalla näkyi ja kuului olevan vain Virolaisia työntekijöitä, missähän ne Suomalaiset nyt ovat? Kerrankin ajeltiin tänne eikä oltu missään yhteydessä oltu rakennuttajaan, ei sovittu mitään tulemisesta. Kysyttiin Viron pojilta saako asunnossa käydä ja sinne ihan ilman minkäänlaista epäilystäkään tai tarkempia kysymyksiä siitä ketä me ollaan niin päästivät keskenään meidät menemään.
Rakennusvaiheessa me myös teetätettiin muutostöitä, joista osa todellakin harmittaa että mentiin rakennuttajan kautta tekemään, kun niissäkin oli ilmaa hinnassa. Muutostöiden varjolla meitä myös yritettiin hienosti ja "huomaamattomasti" huijata maksamaan enemmän kuin piti, tai vahvasti jäi moinen maku suuhun. Esimerkiksi ennen kuin kauppakirjoja kirjoitettiin niin saatiin sovittua, että otetaan vaalea laminaattilattia eikä alkuperäisessä suunnitelmassa olevaa tammiparkettia. Tässähän rakennuttaja säästää muutaman euron, koska laminaattihan on halvempaa materiaalia. Meillehän kuitenkin yhdessä vaiheessa tuli laskuja muutostöitä koskien ja siellä oli hinta laminaateista ja olikohan hinta siinä 500€. Tämä sitten selvitettiin ja hän tätä selitteli "oli vahingossa mennyt laskuun se". Joopajoo, pelkät euron kuvat silmissä sillonkin vaan taisi olla.
Rakennuttamisen loppuvaiheessa meille tuli myös valokuva tumman ruskeasta jalkalistasta. Halutaanko me vaalean lattian kanssa tämän väriset listat. No haloo, ei todellakaan. Kai sen jo järkikin sanoo? Sitten meni muutama päivä ja meille ilmoitettiin sähköpostiviestillä, että muutostyönä jalkalistat maksaa 500€. Siitähän vasta ilostuinkin, v'ttu 500€! Toki sitä oletti, että jalkalistat menee samaan muutostyöhön kuin laminaatti, koska lattiankin väri vaihtuu radikaalisti muutoksessa. Ja kun rakennuttaja ei missään vaiheessa meille edes kys listoista puhunut. Ja muutenkin, onkohan näissä jalkalistoissa timanttejakin tolla hinnalla? Käytiin sähköpostikeskusteluja asian tiimoilta, meille selitettiin suoraan sanoen täyttä puuta heinää minkä takia ne listat maksaa noin paljon. Oli puhetta jostain kuullottamisista ja seinän ja lattiatason välisten erojen korjailuista, jopa käytettävien ruuvien ja naulojen hintakin oli ihan eritelty siihen sekavaan sössötykseen. Jotain ihan utooppista. Lopultahan sitten vain maksettiin se summa, mikä todellakin oli virhe. Monta sataa euroa ilmaa siinäkin hinnassa ja täyttä paskaa saatiin vastineeksi. Alla olevat kuvat ovat meidän jalkalistat, hyvin on rahalla saatu niitä "seinän ja lattiatason korjauksia"! Kuvat puhukoon tämän hintavan ja täydellisen lopputuloksen puolesta.
Syyskuun alussa päästiin lopultakin muuttamaan. Heti, kun asuntoon astuin niin huomasin kuinka muutostyönä teetetyt lapsiportit portaikon ala- ja yläkerroksiin uupu. Harvinaisen näkymättömät portit oli osannut valita. Mentiin heti rakennuttajalta kysymään tästä niin eiköhän vierittänyt syyn tästä portaiden tekijän niskaan, kuka hän ikinä sitten lieneekään. Näistä oli maksettu joku 250€ lisähintaa. Sanoin, että niiden porttien todellakin olisi pitänyt olla jo nyt, se on iso turvallisuusriski ettei niitä ole. Taloudessa on yksi juuri 2v täyttänyt lapsi. Rakennuttaja lupaili selvittää pian asian kuntoon. Meni päivä, toinen ja kolmas. Ei kuulunut mitään mistään. Tero koitti ottaa yhteyttä, siinä onnistumatta. Yhtenä päivänä herra rakennuttaja oli sitten tullut (itse en ollut kotona, onneksi) oven taakse ja tuonut Bilteman kaksi metallista lapsiporttia meille. Oli ihan ajatellut, että nämä korvaavat ne puuttuvat. Anteeksi niin mitä? Jos minä olisin ollut kotona niin olisi metalliportit olleet rakennuttajan kaulassa killumassa! Ensinnäkin niiden arvo ei ole lähelläkään 250€. Jo niiden ohjeissa sanotaan ettei niitä saa sijoittaa portaikkoon turvallisuuden takia. Ja yksi olennaisin asia.. ne olivat liian kapeatkin. Tätäkin asiaa täytyi selvittää kera rautalangan. Pistettiin viestiä, että herra on hyvä ja hakee rimpula porttinsa pois meiltä ja palauttaa sen 250€ meidän tilille. Jotakuinkin taisi vielä kysyä miksei me olla nyt tyytyväisiä, kun portit saatiin. Niin, sitä sietää miettiäkin, että miksei. Kehtasi vielä sanoa ettei hän saisi niitä portteja enää edes palautettua Biltemaan! ortteja, jotka olivat täysin avaamattomana paketeissansa. Jeps. Lopulta muutamien tiukempien sähköpostiviestien jälkeen hän lupasi käydä portit meiltä hakemassa ja palauttaa rahat. Kuitenkin tässäkin sanoi, että hän joutuu omalla autolla tässä suhailemaan niin kulukorvauksia tulee.. FOR REALLY! Hänen sitten piti hakea rimpulaporttinsa seuraavana päivänä tyyliin klo 12 mennessä, tämä aikataulu oli ihan vielä hänen itsensä sopima. Laatikot olivat ulko-oven vieressä olevassa tilassa nojallaan seinää vasten odottamassa noutajaansa. Vaan ei sinä päivänä herraa näkynyt. Illalla nostin portit ulko-oven vastapäätä olevaan ulkovarastoomme, joka on lukollisen oven takana. Seuraavana päivänä olin yläkerrassa nukuttamassa poikaa päiväunille, kun alakerrassa koira haukahti ja murahti muutaman kerran. Ovikello ei kuitenkaan soinut. Alas tullessani ihmettelin mitä koira oli reagoinut, sitten älysin kurkata lukollisen ulkovaraston sisään. Portit olivat kadonneet! Rakennuttaja oli siis ilman lupaa ja minkäännäköistä ilmoitusta tullut ja käyttänyt omavaltaisesti hallussaan olevaa yleisavainta ja tullut varastoomme niillä!
Jälkikäteen harmittelin miksen ollut nostanut portteja sisälle meidän eteiseen. Sinne jos olisi uskaltanut avaimillaan tulla niin olisi koira jo kunnolla haukkunut alakerrassa ja minä olisin kerennyt tulla reagoimaan tilanteeseen. Vaan pirulainen, kun pistin ne varastoon. Anyhow, kuinka röyhkeää! Ja kyllä, teki sillon mieli ilmottaa poliisille kuinka meille on tultu sisälle ilman lupaa ja ilmoitusta yleisavaimilla. Vieläkin puistattaa. Ja eihän nämä kommervenkit, oikkuilut ja viat todellakaan tähän ole loppuneet..
