#PALKATKUNTOON

”Joo, mutta sä ootkin kutsumusammatissa” Kuinka moni hoitaja on kuullut tän kaltaisen lausahduksen, kun oot avannut suusi ja valitellut p*skaa palkkaasi ja/tai työoloja? Täällä ainakin nousee mulla heti käsi ylös. Elättääkö se kutsumus sua? Mun mielestä sanan ”kutsumusammatti” pitäisi olla hieno juttu, hyvä asia että edes joku kokee hoitotyön niin paljon omakseen. Tällä hetkellä se sana on vaan yks iso vitsi, jolle nauretaan räkäsesti päin naamaa.

Viime viikolla puhuttiin kovasti kuinka hoitajat menevät lakkoon vaikka ammattiliitot asettivat ylityö- ja vuoronvaihtokiellon. Se ei todellakaan ole sama asia kuin lakkoilu. Hoitajat vain käskettiin tekemään omat, ennalta-annetut työvuorot eikä mitään sen enempää. Ja tästä mediat repivät monia otsikoita. Kaikki mitä omiin silmiini osui, olivat hyvin syyllistäviä hoitajia kohtaan. ”Sairaala joutui perumaan seitsemän leikkausta, koska hoitajia ei ole saliin tarpeeksi”, ”palvelutalossa mentiin jokainen vuoro vajaalla miehityksellä, koska hoitajat ovat kotona”. Oksettavaa uutisointia! Syyllistetään, että tämä on nyt sitten niiden poissaolevien hoitajien vika vaikka sormen pitäisi osoittaa yksinomaan työnantajaa. Työnantajan työ on pitää huolta siitä, että töissä on tarpeeksi henkilökuntaa ja että jokainen vuoro on mitoitettu oikealla resurssimäärällä. Työnantaja saa siitä palkkaa, et sinä hoitajana. Rohkenen epäillä, että tuokin sairaala, joka joutui leikkauksia perumaan, ei alunalkaenkaan ehkä ollut mitoittanut henkilömäärää siihen lukuun missä sen pitäisi olla. Vai mistä moinen hoitajakato yhtäkkiä iski, parin päivän ajaksi? Niinpäniin.

Useilla työpaikoilla on alunalkaenkin palkattu liian vähän henkilökuntaa, se yhdenkin työntekijän palkkaamattomuus näkyy selvästi. Työnantaja se keplottelee vajeen joko sillä, että koittaa saada sijaislistalta jonku keikkari-Kikan tekemään kuuden tunnin päivän jolloinka työnantaja voittaa muutaman lantin omaan taskuunsa. Tai koittaa saada jonkun kiltin ja empaattisen työntekijän edellisestä työvuorosta jatkamaan toisen työvuoron perään, ja tässäkin työnantaja voittaa. Kuinkahan monelle aamusta iltaan jatkavalle työntekijälle maksetaan siitä minkäänmoisia ylityökorvauksia yms? Eiköhän se 99% sovita työnantajan painostuksesta niin että saat miinustaa sen tunti tunnista. Joka ei sekään mene oikein, se ei ole tunti tunnista. Ja jos haluat miinustaa sen 6h ylityötunnit niin, että otat kokonaisen työpäivän vapaaksi niin jäät tällöin työnantajalle velkaa 2h töitä. Jepjep. Niin, ja työnantajalla on vielä se kolmas keino ratkaista puuttuva henkilöstöresurssi – jollei ketään siihen saada tekemään vuoroa niin painetaan vajaalla. Kaverit siellä juoksee peräsuoli pitkänä, ja saa sen saman pienen palkan tästä maratonijuoksusta eikä yhtään mitään muuta kiitosta. Parhaillaan perästä kuuluu jyrinää, kun tuona vajaana iltana on tullut valituksia asiakkailta jotka ovat valitettavasti joutuneet odottamaan. ”Piia ja Kaija, kyllä tossa keskiviikkoisena iltana teidän olisi pitänyt mennä nopeammin nämä työt. Katsoin raporteista ja teillä oli siellä ainakin yksi 20min hiljainen hetki ja asiakkaat odotti. Näitä ei saa tulla!” Onko tutun kuulosta? ;)

”Kyllä mä aijon ainakin tehdä tuplavuoroja ylityönä jos niitä nyt tarjotaan, kun itelläni ainakin on tarvetta ylimääräiselle rahalle". Kutakuinkin noin oli kirjoittanut yksi nuorehko hoitaja netissä kun oli keskustelua tästä ylityökiellosta. Samaan hengenvetoon hän kuitenkin liputtaa kuinka hieno asia tää on, että koitetaan saada palkat kuntoon, mutta c’moon tyttö, sä olet rikkuri. Perässä tulija, mielistelet pomoa ja katsot sivusta kuinka muut uhmaten koittaa saada asioita parempaan suuntaan. Sitten mikäli asiat menee kohti parempaa niin saat kerätä kirsikat kakun päältä. Eiköhän jokaisella hoitajalla olisi tarvetta sille ylimääräiselle rahalle, sitähän me tällä kieltäytymisellä yritetään parantaa! Ei se ikinä mihinkään suuntaan parane, jos suostutaan niihin ylityötunteihin sillä olemattomalla korvauksella.

Toinen aivopieru, mitä kuulin hoitajan suusta oli ”niin nyt jätetään vai pomo pulaan?”. Siis what?! Se pomo edelleenkin saa palkkaa siitä, että pitää huolen oikeasta henkilöstöresurssimäärästä. Tällöin, mikäli pomo pitäisi tästä huolen niin ei tulisi näitä tilanteita, että kukaan jää mihinkään pulaan. Ja jos näitä tilanteita tulee missä resurssit ovat puuttelliset niin ei se ole sun päänvaivasi hoitajana. Ei sun kuulu siitä saada omantunnontuskia tai miettiä kuka saadaan tuuraamaan tai saadaanko ketään. Tässä kohtaa jotkut on sanoneet,  että mitä sitten jos vain ei saada ketään tekemään vuoroa niin eihän asiakkaita voi jättää oman onnensa nojaan. Niin, eihän ihmisiä saa jättää heitteille. Se ei vain ole sun tehtäväsi jäädä sinne sitä työvuoroa jatkamaan vaan se on lähiesimiehesi päänvaiva. Se saa siitä palkkaa, for real. Hän on vastuussa kokonaisvaltaisesti siitä työyksiköstä, et sinä. Vai lukeeko sun työsopimuksessasi että olet vastuussa yksiköstä? Mun työsopimuksissa on ainakin lukenut kutakuinkin työtehtävien kohdalla ”lähihoitajan ja esimiehen määräämät työt”. Niihin ei kuulu yksikön vetovastuu. Työnantajan olisi oltava työpaikalta lähdettäessä tavoitettavissa mikäli työntekijät soittavat. Näin ei vain tunnu olevan missään. Tähänkin kohtaan jotkut vikisevät ”mutta ei sillä esimiehelläkään ole 24/7 velvollisuutta olla päivystämässä yksikköä”. Ei niin, mutta se on esimiehen ongelma miten hoitaa asiat jos minä soitan ja kerron ettei seuraavaan yöhön ole saatu työntekijää. Mua ei todellakaan kiinnosta onko esimies niin heikossa hapessa ettei itse pääse sitä yötä tekemään. Eiköhän hänellä ole ohjeistuksia siitä, mitä sitten tekee. Hälyttääkö vielä omalle ylemmälle esimiehelleen vai esimieskollegalleen vai hankkiiko ulkopuolisesta vuokrafirmasta tekijän tms. En minä tiedä mitä vaihtoehtoja voisi olla, en ole esimies. Nämä nyt vain hypoteettisesti tulivat mieleen.

Työurani alkuajoilta muistan vieläkin niin selkeästi yhden elokuisen perjantai-illan tapahtumat. Olin iltavuorossa, meidän illan mitoitus oli silloin 2+1 (se yksi oli vain kahdeksaan saakka). Noin kello neljä-viisi soitti yökkö, että on sairaana eikä pääse tekemään työvuoroaan. Tilanne oli siis se, että täytyi etsiä yövuorolainen ja nopeasti. Tässä yksikössä valvottiin yhden työntekijän voimin yö. Lähdin siinä sitten itse soittelemaan sijaislistaa läpi kuullen kerta toisensa jälkeen ”sori, ei pääse”. No eipä se mikään ihme ollut, koululaisten viimeinen vapaa viikonloppu ennen koulujen alkua ja törkeen magee ilma ulkona. Eiköhän näillä ollut muut suunnitelmat siinä vaiheessa jo meneillään. Koitin myös soittaa useampaan otteeseen lähiesimiehelle, joka jo muutama tunti sitten oli poistunut pääkallopaikalta. Ei vastaa. Kun ketään ei saanut sijaistamaan lähenevää yötä niin koitin myös pariin otteeseen soittaa esimiehen esimielle. Ei vastaa, yllätyitkö? Työkavereiden kanssa tehtiin diili, että yksi meistä lähti kotiinsa lepäämään ja lupautui tulemaan sitten yököksi. Parin tunnin päästä siitä, kun olin soittanut viimeisen kerran esimiehen esimielle niin tämä soitti takaisin. Kerroin tilannetta, en kerennyt edes kertomaan koko tarinaa, kun langan toisessa päässä kuului tyyliin ”hyvähyvä, noniin hyvää viikonloppua. TUUTTUUTTUUT”. Aha.

Valitin tästä tapahtumasta seuraavalla viikolla lähiesimiehelle, ja seuraavassa viikkopalaverissamme oli paikalla myös tämä esimiehen esimies. Keskusteltiin tapahtuneesta, pääosin siis minä ja esimiehet puhuttiin tästä koska muut työkaverit olivat aivan tuppisuina sohvalla lipittämässä kahvia. Samat ihmiset, jotka mulle suu vaahdossa olivat ettei tämän näin pidä mennä. Nyt sitten pupu tuli pöksyyn. Joka tapauksessa keskustelumme oli välistä kiivasta. Kysyin miten esimiehet eivät vastaa työpuhelimeen, kun yksiköstä koitetaan moneen kertaan tavoitella? Ei kuulemma ole heillä työajan loppuessa velvoitetta vastata. Kysyin sitä, että mitenkän sitten toimittaisiin mikäli työvuorossa olisi vaikkapa kaksi perheellistä ihmistä, joidenka täytyisi noutaa lapsi päiväkodista klo 22 jälkeen niin eihän silloin heistä kumpikaan voi jäädä tekemään yövuoroa. Tämä silloinen esimiehen esimies sanoi ihan pokerinaamalla ”sitten toinen äideistä soittaa sinne päiväkotiin ja sanoo että äidin on nyt jäätävä ylitöihin”. Anteeksi niin mitä! Ensinnäkään ei ole kiveen hakattua, että päiväkoti olisi vuoropäiväkoti vaan se voi olla paikka, joka sulkee ovensa illalla ja avaa vasta aamulla. Mihinkäs siellä päiväkodintäti sen sun lapsen yöksi sitten jättää? Tässä tapauksessa kuulemma eiköhän joku sukulainen tms voi hakea lapsen, kun soitat sille. No entä jos sellaista tukiverkostoa ei ole, ei kaikilla ole! Huhhuh. 

Sanoin myös, että vaikka päiväkoti olisi vuoropäiväkoti niin sinne on paljon aikaisemmin ilmoitettu päivät ja kellonajat milloin lapsi on hoidossa eikä sinnekään noin vain soitella, että nyt lapsi onkin näin paljon pidempään tällä kertaa hoidossa. Eihän siellä päiväkodissakaan välttämättä ole henkilöstöresursseja niin tarpeeksi, että voisivat yhden Pirkko-Liisan siellä pitää yötä mikä ilmoitetaan paria tuntia aikasemmin. Rohkenen myös epäillä, että tästä ”äiti jää nyt vähän ylitöihin” soitosta  tulisi päiväkodin johdosta myös soitto sosiaaliviranomaisille. Ei lasta pidetä päiväkodissa kellonympäri, ei ainakaan jollei sitä ole jo todella paljon aikaisemmin ilmoitettu! Tälle vaan nakeltiin niskoja. Kerroin myös esimiehen esimiehelle, että tässä tapauksessa siis mikäli ylempää johtoa ei tavoiteta niin yksikkö jää ilman työntekijää ja sehän on tällöin esimiesten vastuulla. Muhun luotiin murhaava katse ja sanottiin ”tiedät sitten lähtiessäsi sen, että kun paat työpaikan oven kiinni niin jätät yli kymmenen asiakasta heitteille”. Uhkailua, vau!

Ei kaikkia todellakaan kiinnosta jäädä ylitöitä tekemään, kun kiitos ja palkkaus siitä on yhtä tyhjän tuulenvireen verran. Asia olisi varmasti täysin eri, jos ylitöistä maksettaisiin oikeasti työhön nähden kunnollista korvausta. Mun pieni pääni ei esimerkiksi ihan ymmärrä, että metallihommissa (ainakin tuolla missä ukko on) niin maksetaan viikonlopputöistä (jotka on niille aina ylityötä) korvauksina sen 200-300% lisää. Meidän ylitöistä maksetaan, huom JOS EDES MAKSETAAN, aivan hikinen prosentuaalinen korvaus. Lauantailisätkin on niin pienellä prosentilla nostettu, että sitä ei edes kehtaa ääneen sanoa. Sunnuntaina tuplapalkka, mutta kyllä se hyttyy ton kolminkertaisen palkan rinnalla. Toki työtä ja hienoa varmasti se metallihommakin on, mutta rohkenen sanoa, että meidän ihmisten hoitaminen on hiukan arvokkaampaa. Missä arvostus? Koneen kanssa taplatessa saa paremmat fyffet.. noo..

Sen koomemmin tästä asiasta ei puhuttu työpaikalla. Että hei, te jotka ajattelette että tällä kiellolla jätetään pomo pulaan niin miettikääpä kuinka monesti se pomo jättää teidät pulaan? Päivittäin, viikottain, kuukausittain?

Mä kyllä tykkään työstäni, parasta on juurikin ne autettavat ihmiset. Olenko ahne, kun koen tekeväni tärkeää työtä alipalkattuna ja rahallisesti sorrettuna? Mitä mieltä Te ootte tästä kaikesta? 

Terkuin se ahne paska -89