26.-28.3.2014
Lähdettiin
Teron kanssa nauttimaan kahdenkeskisestä ajasta Viron puolelle, vielä kun
siihen oli mahdollisuus. Säät helli, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta
molempina päivinä. Urheasti jaksoin sen kilometrin verran kävellä hotellilta
Viron keskustan sykkeeseen shoppailemaan sekä yhtenä päivänä kierreltiin
Vanhassa kaupungissa. Reissua ennen oli jo etureppu hyvää tahtia kasvanut ja alkanut painamaan, jonka seurauksena
alaselkää oli juilinut. Kotiuduttua taisin tehdä enää viikon verran töitä,
jonka jälkeen lääkärintodistuksella jäin sairauslomalle.
24.4.2014
Kello 8.00
istuin Nokian laboratoriossa odottamassa vuoroani sokerirasitustestiin. Tässä
vaiheessa vielä pelkäsin neuloja, ulvasin kun ensimmäisen kerran verta imettiin
kyynärtaipeesta näytteenottopurkkiin. Aloitin hyvin epäilevästi juomaan sitä
kuuluisaa sokerilitkua, olin kuullut ja lukenut kuinka se on ällöttävää ja voi
tulla oksurefleksi kun sitä juo. Minulla se meni hyvin alas, olisin voinut jopa
toisenkin mukillisen sitä kumota sisuksiini. Voi luoja mikä herkkuperse mä olen, hah! Menin takaisin laboratorion aulaan
istumaan, luin rauhassa omaa kirjaani kunnes yhtäkkiä päässä alkoi pyörimään ja
kylmä-kuuma hiki puskemaan esiin. Haukoin happea kuin kala kuivalla maalla,
nojasin seinään ja toivoin etten retkahda tuolista alas lattialle. Se olis tietty ollu hippusen vaarallista sen eturepun kanssa, mutta eritytenhän se nyt olisi ollut noloa! Onneksi olin
mennyt istumaan reunapaikalle, jotta pystyin nojaamaan oikealla puolella
olevaan seinään. Kukaan ei tullut auttamaan, kukaan ei kysynyt onko mulla
kaikki ok. Niin perus suomijuntteja labra täynnä, hienoa toverit! Toivottavasti teidän suonia ronklataan kovakouraisesti.
25.4.2014
Seuraavana
päivänä mentiin hakemaan Postista äitiyspakkausta, jota olin odottanut kuin
kuuta nousevaa. Esittelin Terolle jokaisen tuotteen pakkauksesta, sitä ei
niinkään mun esittelytuokio tainnut kiinnostaa.
Samana päivänä pistin vappusiman tulille, ihan ekaa kertaa ikinä tein
sitä ite. Ja ai että siitä tuli nannaa!
26.5.2014
Sairasloma
vaihtui kesälomaksi. Jälkikäteen ajateltuna veetuttaa, kun eihän mun
todellakaan olisi kannattanut suostua kesälomaani tässä pitämään.
Sairaslomatodistuksen olisin todellakin saanut, jolloinka se kesäloma olisi
siirtynyt hamaan tulevaisuuteen. Mihinkäs multa mukamas ne supistukset,
turvotukset, väsymykset sun muut olisi kadonneet yhtäkkiä. Vaan tässäkin tyhmää hormonihirviötä huijattiin tuolla firmassa.
Luin myös
jostain netin ihmeellisestä maailmasta, että tyhjällä vessapaperirullalla saisi
kuulumaan vauvan sykeäänet. Pakotin Teron kokeilemaan, mutta eihän sieltä nyt
mitään kuulunut. Tero on vaan niin puolikuuro, saletisti sykkeet kuuluu serlan tyhjällä paperirullalla. Voisin alkaa kaupittelemaan niitä neuvoloihin ja odottaville äideille!
Neuvolasta sain
pissan stiksausvälineet kotiin ja käskyn stiksata päivittäin pissaa. Verenpaine
alkoi tässä kohtaa kohoamaan sekä paino nousemaan enemmän kuin raskauden
missään muussa vaiheessa. Tässä vaiheessa alettiin epäilemään orastavaa
raskausmyrkytystä.
16.6.2014
Päivä päivältä
olo alkoi olla tukalampi, vuoden 2014 kesä oli yber lämmintä aikaa. Turvotukset
oli jäätäviä sekä kesäkuussa mun piti kerätä pariinkin kertaan vuorokauden kaikki virtsat ja
kiikuttaa semmonen törkeen kokoinen mehupurkki laboratorioon. Kerran, kun Tero
oli töissä niin minä ja thö kusipurkki istuttiin ihan vierekkäin bussissa, niin
kuin erottomattomat bestikset konsanaan. Thänk kaad en sählännyt ja kastanut sitä purkkia. Olihan siinä joo kansi, mutta eiköhän se mun tuurilla olisi kussut silti alleen. Olipas osuvasti sanottu, ehhehe. Tässä vaiheessa myös sain ihan
diagnoosin epäilylle,pre-eklampsia eli raskausmyrkytys.
5.7.2014
Mun
babyshowerit! Olin vaipunut jo masennukseen ja aivan varma ettei Tero ole
osannut mulle mitään vauvakutsuja järkätä vaikka mä olin niistä puhunut harva
se päivä. Tuli siis täysin puun takaa nää kekkerit mulle. Muistan sen, kun
tultiin kaupoilta Teron kanssa ja ihmettelin missä meidän koirat on. Miksi
terassin ovi oli raollaan. Apua, joku on Tero murtautunut meille! Soita
poliisit! Ja sitten ne tytöt tuli sieltä makuuhuoneesta. Olin kusta alleni, for
real. Pelästyin ja aloin poraamaan, kun olin niin yllättynyt ja iloinen että
mulle onkin tämmöset kemut järkätty, jee!
14.7.2014
Aamupäivällä
mulla oli taas neuvolakäynti ja tällä kertaa sanoin että oon valmis lähtemään
Taysin osastolle. Muahan oli jo kuukauden päivät nlatäti koittanut saada sinne
lähtemään, mutta koska lupasin kuunnella itseäni ja olojani, mittailla
verenpainetta ja stiksailla, juosta kerta viikossa neuvolassa ja siihen päälle
vielä soitella sinne niin antoi täti mun vielä olla kotona. Nyt kuitenkin olin
kypsä lähtemään.
Siellähän ne
sitten synnytysvastaanoton jälkeen otti mut osastolle heittämällä sisään. Taistelu ei vieläkään ollut silti ohi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti